Archive for January, 2016

Vallan täydellinen mielivalta

En kirjoita blogilleni suomeksi juuri koskaan. Enkä mielelläni kirjoita politiikasta, mutta Miia Halme-Tuomisaaren tuore postaus Helsingin yliopiston katastrofista pakottaa kirjoittamaan. Sipilän hallitus on luonut uuden ilmiön: akateeminen massatyöttömyys. Se on luonut valtavasti epätoivoa Suomen sivistyneistön keskuudessa ja sitä seurannut hiljaisuus ruokkii tätä epätoivoa entisestään. Stubb on pyydellyt anteeksi yliopistot kriisiyttäneitä leikkauksia, joten sotku on luultavasti hänen ideansa. Soinin puolueen anti-intellektualismi (joka on syöpynyt pysyvästi perinteisesti sivistyspuolueena tunnettuun Kokoomukseen) on helpottanut kääntämään kansan itseään vastaan. Opetusministeri Grahn-Laasosen pitäisi olla virkansa puolesta vahvasti puolustamassa yliopistoja ja koulutusta yleensä, mutta hän on osoittautunut passiivisuudellaan koulutusjärjestelmämme tuhotoimien suurimmaksi kannattajaksi.

valehtelijat laasonen

Grahn-Laasonen tviittaa

Kun katselee koulutuslupausten kera poseeraavia hymyileviä poliitikkoja, Suomen poliittinen maisema näyttäytyy kaikessa hirveydessään. Koulutusleikkauksille ei ollut mandaattia. Edustajat valittiin päinvastoin virkoihinsa luvattuaan, että koulutuksesta ei leikata. Talouden asiantuntijat kauhistelevat niitä. Leikkaukset toteutettiin silti ja yliopistot ovat nyt kriisissä. Grahn-Laasonen lupailee, ettei hallitus suunnittele lukukausimaksuja, mutta hänen sanansa ovat hallituksen edellisiä lupauksia tarkastellessa pelkkää ilmaa. Poliittinen kulttuuri ei ole Suomessa rikki. Sitä ei ole. Sipilällä on vieläkin tarpeeksi röyhkeyttä puhua yhteiskuntasopimuksen solmimisesta, mutta olisi naiivia ja typerää luottaa häneen.

Emme enää usko valtaapitävien tekevän niitä asioita, joita on luvattu ja yhdessä sovittu. Heillä on toisin sanoen mandaatti tehdä aivan mitä vaan. Olemme tulleet tilanteeseen, jossa vallitsee poliittisen vallan täydellinen mielivalta. Diplomatiaa ei tarvita, neuvotteluja ei käydä, johtajilla ei ole asiaa alaisilleen; ei vaikka kyseiset johtajat ovat demokraattisilla vaaleilla valittuja kansanedustajia. Ranskalaiset Éric Hazan ja Julien Coupat ovat huomanneet saman oman maansa politiikassa. He kirjoittavat:

Politiikka on kuollut […] Meillä on puolitoista vuotta aikaa ennen vaaleja verkostoitua tarpeeksi tehokkaasti muuttaaksemme poliittisen teatterin irstaaksi, tehdäksemme “julkisesta keskustelusta” naurettavan ja saattaaksemme naurunalaiseksi idean siitä, että paperinpalan sujauttaminen vaaliuurnaan on mukamas merkityksellinen ja poliittinen teko.

Tällaisissa tilanteissa totuuden puhuminen on vallankumouksellinen teko. Se tulee herättämään paheksuntaa. Hyvä niin. Tulemme kuulemaan valtaapitävien argumentteja asian jos toisenkin puolesta, mutta koska ne esitetään meille kuolleessa poliittisessa kulttuurissa, niitä täytyy lähestyä uudella tavalla. Ne eivät ole varsinaisesti totta tai valetta vaan Harry Frankfurtin lystikkään määritelmän mukaista paskapuhetta. Kuin puron solinaa metsäpolulla. Tai kuin hyönteisten pörinää kesäisellä niityllä. Niillä ei ole oikeasti mitään merkityssisältöä. Jos alamme väittelemään niiden todenmukaisuudesta, unohdamme nähneemme varsin selvästi ettei Sipilän hallituksella ole tarvetta perustella päätöksiään. Ja koska olimme jo vaalien alla kyynisiä ja vieraantuneita poliittisesta kulttuuristamme (RIP), emmehän koskaan uskoneet heillä edes olevan tarvetta siihen. Emmehän?